Urheilu- ja liikuntaelämässä tuulee

Seuratoiminnan kehittäminen on pitkäjänteistä suunnitelmallista työtä. Lähtökohtana kehittämiselle on yhteisöllisyyden näkökulmasta jäsenistön tahtotila. Seurakehittäjät ja asiantuntijat voivat tuoda kehittämiseen uudenlaisia näkökulmia ja valmentaa seurajohtoa luomaan toimintaa uuteen asentoon. Kehittämisessä on hyvä lähtökohtaisesti muistaa, että tuloksista saadaan nauttia usein pidemmän ajan kuluessa. Pikavoittojen hakijat tulevat pettymään.

Jääkiekon väkivaltatapaukset, mäkihyppääjien ja hiihtäjien odotettua heikommat saavutukset sekä järjestöelämän muutokset niin Olympiakomiteassa, kuin Valo ry:ssä ovat saaneet laajat mittasuhteet julkisessa keskustelussa.  

Mitä yhteistä on seuratoiminnan kehittämisellä ja näillä julkisessa keskustelussa olevilla liikunta- ja urheiluelämään liittyvillä seikoilla? Ensinnäkin menestys tai epäonnistumiset ovat riippuvaisia pitkänaikavälin linjavalinnoista. Jos hiihtäjät eivät laajalla rintamalla menesty, pitää olla uskallusta arvioida tilannetta laaja-alaisesti. Esimerkiksi hiihdossa ja mäkihypyssä harrastajamäärien lasku jo koko 2000 – luvun vaikuttaa varmasti nykyiseen potentiaaliin menestyä. Harrastajamäärien laskun arviointi missä tahansa lajissa voi olla riippuvainen yhteiskunnan muutoksesta, laji-ihmisten tekemistä valinnoista tai yhteisen tahtotilan puuttumisesta. Olosuhteilla on oma merkityksensä, jos ei ole lunta, ei hiihto harrastuksen aloittaminen käy ensimmäisenä mielessä. Näin taisi olla monena talvena 2000 – luvun alussa.  

Seuratoiminnan kehittäminen on samankaltainen ilmiö. Aluksi tarvitaan yhteisen tahtotilan löytymistä. Välttämätöntä on saada laajat joukot jäsenistöä mukaan luomaan seuratoimintaa haluttuun suuntaan. Usein seuratoiminnassa onnistumiset ja epäonnistumiset kulminoituvat puheenjohtajan harteille. Tämä ilmiö ei ole oikeudenmukainen. Kukaan ei yksin luo menestystä, eikä toisaalta ole yksin vastuussa epäonnistumisesta. Kansalaistoiminnan johtamisen ja osakeyhtiölakiin perustuvan toimitusjohtajan vastuun vertaaminen on väärä lähtökohta.

Jokainen meistä liikunta- ja urheiluihmisistä on osaltaan vastuussa onnistumisista. Itseäni jäi mietityttämään yleisradion kysely mäkiseurojen puheenjohtajille. Aika moni sysäsi vastuun yhden henkilön vastuulle. Samalla herää kysymys, onko seurassa tehty kaikki voitava viimeisen vuosikymmenen aikana harrastajamäärien kasvattamisessa ja nuorten valmennustoiminnan kehittämisessä, silläkin voi olla merkitystä nykyiselle mäkihypyn tilanteelle. Samalla pitää arvioida onko lajiliitto ja olympiakomitea antanut vastuullisille riittävät resurssit kansainvälisen kilpailumenestyksen mahdollistamiseksi. Lisäksi lajiliitojen johdolla on hyvä arvioida onko päävalmentajien tehtäväkuvat sen kaltaiset, että ydintavoitteen tavoittelu on mahdollista.    

  

SEKE – hankkeessa on menossa seuratoimijoille suunnattu kysely. Tämä antaa toiminnan kehittämisessä auttaville lajiliiton ja aluejärjestön kehittäjälle hyvän kuvan jäsenistön tahtotilasta. Johtokunnan tehtävä on, kuultuaan analyysin tulokset, tehdä valintoja, mitä osa-aluetta toiminnassa lähdetään parantamaan. Tässä parannusprosessissa lajiliiton ja alueen seurakehittäjä toimivat valmentavalla otteella tukien seuran toimintojen kehittämistä. Johtokunnan lisäksi seuran jäsenistön osallistuminen toiminnan kehittämiseen määrittää pitkälle onnistumisen edellytykset. Tähän kun lisätään ympäröivän yhteiskunnan myönteiset ratkaisut seuratoiminnan näkökulmasta, ollaan oikealla tiellä.  Ja kun muistetaan, että pikavoittoja ei ole odotettavissa, ollaan oikealla ladulla.

Seuratoiminnalla on laaja-alainen vaikutus ympäröivän yhteiskunnan hyvinvointiin. Toiminta on paljon muutakin kuin menestystä. Se on väestön liikunnan aktivointia, osaamisen kehittämistä ja parhaimmillaan hyvinvointia lisäävää yhteisöllisyyttä.  

             

Yhdessä tekeminen on kilpailuetumme!

Kuopiossa 5. päivänä maaliskuuta 2013

Pohjois-Savon Liikunta ry
SEKE - hanke 

Marko Ahtiainen

projektipäällikkö